Joukkueen kasaaminen olikin jo haastava juttu tänä vuonna.. Meni tiukalle, että edes saatiin joukkue kasaan. Vielä perjantain menomatkalla oli epäselvää kuka juoksee nelososuuden, mutta suunnistajapankin kautta saatiin sekin osuus täytettyä. Eli menimme kisapaikalle jo perjantaina. Retkeilyauto saatiin hyvin parkkiin lentokentän laidalle, siitä oli noin kilometrin verran kisakeskuskukseen matkaa. Lauantaina aamupäivällä kävin pienen jalkalenkin, sitten iltapäivällä alkoi luvattu sade.. Sadetta riittikin sitten koko lauantain. Venlojen viestin aikaan satoi kokoajan. Kyllä se sade vaan ikävästi vie tunnelmaa Jukolasta, ei kisakeskuksessa hirveästi ylimääräistä viitsi olla. Jukolan lähdön katselin retkeilyautosta, vettä satoi taukoamatta ja kovaa.. Onneksi ei siis teltassa tarvinnut olla.. Pari tuntia torkuin, sitten puoli kahden aikaan yöllä heräsin ja aloin laittamaan suunnistuskamppeita niskaan.. Se kyllä kieltämättä aina kyselee hieman motivaatiota.. Onneksi sade oli loppunut yhden aikaan, mutta kosteutta toki oli kiitettävästi. 

Matkaan pääsin puoli neljän aikaan, jätin lampun pois kun totesin, ettei sitä enää kyllä tarvita. Tavoite oli tehdä mahdollisimman virheetön suoritus ja varsin alku rauhallisesti.. No jotenkin K pisteen jälkeen ryteikössä ei saanut heti hommaa haltuun.. En tiedä mikä siinä oli, mutta menee jotenkin tovi että ymmärsi taas suunnistuksen perusteet. Ykkösväli oli keskipitkä, pientä hapuilua ja ajauduin hieman sivuun hajontarastille. Ei kuitenkaan mikään iso virhe. Sitten seuraava väli meni ok, mutta reitinvalinta oli taas syvältä. Niitä vihreitä tiheikköjä oli tarkotus kiertää, mutta sinne taas kuitekin menin ja puskin läpi.. Tämän jälkee muutama rastiväli meni jopa hyvin. Sitten tulikin taas sellainen 15-20 min pummi.. Menin mielestäni suunnalla, mutta harhauduin muusta ryhmästä ja menin rastin vierestä ohitse.. Sitten ei hetkeen taas saanut kiinni, että missä edes olen.. Tulin lopulta metsäautotielle ja siellä tajusin, että missä sijaitsen.. Voi veljet, että kiukutti taas oma virhe.. Tyhmä mikä tyhmä.. Loppumatka meni ilman isoja virheitä, mutta ei se vauhtikaan nyt ihmeellistä ollut.. 

Lopputulos oli taas se, että ilman tuota 20 min virhettä olisin ihan ok tyytyväinen ollut.. Mutta miksi aina Jukolassa täytyy mokata?? Jos on yli 20 kertaa ollut, niin eikö joskus voisi jo tehdä sellaisen suorituksen, että voisi olla tyytyväinen.. Ensi vuonna uusi yritys. Vuokatissa on taas tarjolla korkeuseroja.. Hapenottoa se kyselee... Jotain tarttis varmaan tehdä, mutta onneksi on taas vuosi aikaa treenata.. 

Nyt pari viikkoa taukoa suunnistuksesta.. Heinäkuussa sitten jatkuu kisakausi uudelle innolla.